Murheenkryyni

Se on punainen, 17-vuotias pahimmassa murrosiässään, mutta silti tosi ihana. Sen nimi on Honda. Tai no, kun pihalla seisoo yleensä kaksikin Hondaa, on se Accord. Tuo pirulainen aiheuttaa mulle aika ajoin hermojenmenetystä ja pahaa mieltä, vaikkei siinä oikeastaan ole muuta vikaa kuin maa, jossa se on kasattu. Se kun on tehty Briteissä. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, että vaikka yleisesti ottaen kaikki on ok auton kanssa, niin pikkujutut ei toimi.

Kiukkupussimussukka. Kännykkälaatua, mutta jostain käsittämättömästä syystä oon ottanu siit asiallisia kuvia  vaan tosi likaisena? Tässä se on sentään pesun ja vahauksen jäljiltä!

Esim. En ole edes erityisen lyhyt tai tappijalkainen, mutta ajan lähestulkoon aina niin lähellä rattia kuin mahdollista, muuten tulee vaan olo ettei yllä polkimille. Kesällä meinas huumorintaju loppua, kun penkki jumittui, kuinka ollakaan, niin taakse kuin mahdollista. Kahden ihmisen voimin yritettiin saada sitä takaisin paikoilleen, mutta lapaan meni ja käteen jäi ainoastaan säätövipu. Pari viikkoa sillätavalla ajelin ja olo oli kuin liikuntarajoitteisella gorillalla, kunnei meinannut yltää vaihdekeppiin. Onneksi autoja paremmin ymmärtävä puolisko sai sen korjattua loppujen lopuksi ilman mitään ylimääräisiä kuluja.

Lauantai-iltana se teki sen. About vuosi sitten kun tuo ostettiin, jouduttiin korjaamaan kuskinpuolen etuikkuna, joka ei toiminut. Nyt, ilman mitään varoitusta, meni apparinpuolen etuikkuna. Ensin jumitti, ja kun sitä yritettiin nostaa, niin lähti kokonaan pois radaltaan. Sunnuntai meni möllötellessä, ja tänään päätin malttamattomana lähteä korjaamaan sitä itse. Em. autoja ymmärtävä puolisko oli nukkumassa työyön jälkeen, ja koska ovipahvien irroittaminen onnistuu itseltänikin, ajattelin kokeilla onneani.

Ruuvimeisseli kauniiseen käteen, ja ovipahvi irti. Jaaha, sakset vääntyneet. Tottakai. Kolme tuskaista tuntia puursin (sen kuuluisan Suomalaisen sisun avullaa?) kunnes meni hermot totaalisesti, kunnei tästä tuu yhtään mitään. Kaikin mahdollisin keinoin kokeilin saada sitä toimimaan, tai edes paikoilleen, mutta asiaa ei helpota yhtään että ne nappulat, jotka veivaavat ikkunoita ylösalas, ovat keskellä autoa, heti vaihdekepin alapuolella... Ihan oikeasti, koita siinä yksinäsi vääntää ikkunaa paikoilleen samalla kun kurottelet sitä hemmetin vipua ties mistä. Joo ei onnistunut. Menin sisälle, pyysin apua, sain sitä, ja apumiestä alkoi v*tuttamaan ensimmäisen 10minuutin jälkeen sen verran, että päätettiin jättää projekti huomiselle... No, sakset tuli ainakin suoristettua.

Lauantai-illan look.

Oltiin viikonloppu Helsingissä, lauantaina käytiin Itiksessä syömässä ja vähän kaupoilla, ja sieltähän löytyi Sinelli. Ei sieltä mukaan tarttunut kuin kaksi tavaraa, erittäin tarpeen tulevia kummatkin, kunnei tullut mieleenkään, että tultaisiin siellä käymään, eikä miespuolista siellä kehtaa kauaa roikottaa mukanaan, vaikka hän se Sinellin bongasi ja kysyi jos haluaisin käydä :)

Uudet kynnet, taas. Siistimätön kuva, taas. Jepjep, olen erittäin  huolimaton lakkaaja, mutta joka tapauksessa aina joutuu pyyhkimään lakkaa pois reunoilta, joten ei sen määrän niin väliä.

Tein taas joku päivä kynsiä. Perjantai olisko ollut. Sovellettu ranskis, kiiltäväpintainen persikanvärinen pohja, ja kärjissä valkoista kimalletta, plus nuo helmet. Tosi simppeliä siis tälläkertaa.

Touhuilin tuossa yksi ilta myös minityynyn aikani kuluksi. Näitä olis kyllä tarkoitus tehdä lisää, mutta intoa löytyis enemmän jos olis ompelukone :)